Pennut kasvavat kohisten ja koditkin on varmuudella valikoituneet jo hetken aikaa sitten. Pentujen nimiä mietittiin pitkään ja hartaasti ja näin ollen halusin ensimmäisten pentujen olevan kytköksissä myös suoraan kennelnimeeni. Mutta mikä on hyvä ensimmäisten pentujen nimi? Aloitanko A-kirjaimesta, vaiko jostain aiheesta? Onko jotain lempibiisejä? 
Kaiken pään pyörittelyn, aivonystyröiden loppuun kulutuksen jälkeen vihdoin alkoi hahmottua viralliset nimet. 
Lopulta pentujen nimet on vähän kuin lastenkin nimet, kun se oikea sattuu kohdalle - sen vain tietää, nämä ne on.

Saanen siis esitellä:
Fortuna Minor's Sirius Prima & Fortuna Minor's Sirius Proxima 
​

Kuvat (c) Emmi Seppänen

Salli sekä Milo kävivät kokeilemassa Pärnussa näyttelyissä oleilua.
Sallilta uupui yksi serti, jotta valioituisi ja edellisen näyttelyn H sai hieman miettimään ,kuinka siinä vielä kävisi.

Salli yllätti positiivisesti olemalla molempina päivinä ROP ja saaden 2x cacib ja sen kaivatun Sertin!
Näin ollen Sallista tuli Suomen,Tanskan sekä Viron Muotovalio!

​Kamalan Streptokokki infektion nostaman kuumeen kourissa itkukin taisi tirahtaa, sillä näin Sallista tuli ensimmäinen Muotovalioni!

Olimme varautuneet viikonlopun tuleviin pentuihin. Nasu petasi ja pyöri ja me odotimme.. ja odotimme... ja odotimme lisää... eikä mitään tapahtunut. Lopulta sunnuntaina Nasu oli sitä mieltä, että suotta me odotammekaan, hän oli täynää virtaa ja lopetti petailun.
Tunsin oloni niin hölmöksi. Tottakai ne pennut tulee ajallaan kuitenkin.

Aamulla suukotin miestä hyvästiksi lähtiessäni töihin. Onneksi pääsen jo kolmelta kotiin,niin ei tässä hätää ole, Nasu kun ei aiokkaan edes synnyttää vielä. 
Mieheni laitteli viestejä kotoa koko päivän, Nasu ei ollut edes aikeissa synnyttää, lepäili lähinnä kainalossa nauttien kaikesta huomiosta ,jonka sai.

14:50 soi puhelin.
"Voitko tulla kotiin silleen suoraan? mahdollisimman pian? Nasu vissiin puskisi näitä pentuja maailmaan, nyt?"
Voi perhanan perhana!

Puuskutellen ja henkeä haukkoen juoksin asemalle ja hyppäsin junaan juuri,kun ovet painuivat jo kiinni. Mies laittoi videokuvaa kotoa, jossa Nasu selvästi todella synnytti ja -kuinka ollakkaan, ponnisti jo pontevasti. Neuvoin miestä puhelimitse ,miten toimia jos tarvitsee avittaa. Luotin kyllä Nasuun. Konkari, on jo sen verran oppinut tuossa touhussa, etä hoitaa synnytyksen leikiten, minun kanssani tai ilman. Tässä tapauksessa ilman. Junan saavuttua laituriin, sain viestin ja kuvan : "narttu, 195g" Niin isoa pentua ei meille ollut vielä syntynytkään!

Otin pyöräni aseman laiturilta ja lähdin polkemaan niin kovaa kuin jaloista lähti. Puolessa väliä kuului kova poksahdus ja omituinen pomputtava tunne sotki polkemisen. Mielessäni kävi kaikki kirosanat mitä ikinä irtosi sillä hetkellä. Tottakai se pyörän kumi puhkesi nyt. Ensimmäistä kertaa 28 vuotisen elämäni aikana.  Juuri sillon,kun ensimmäiset virallisestikin minun, pennut syntyvät. 

Puhjenneen kumin läpättäessä iloisesti tuulessa ,en enää tienny olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Päädyin nauruun. 
Kotiovesta sisään päästyäni, lapset istuivat kuin sotilaat sohvalla netflixin ääressä ja huikkasivat yhteen ääneen "yks synty jo, se on kuulemma tyttö".
Hiivin hiljaa makuuhuoneeseen. Nasu hoiti pientä pentuansa hienosti. Kuinka pieniä ne onkaan syntyessää, miten sen unohtaakin aina, vaikka tämäkin pentu oli suorastaan jättiläinen!

2 tuntia myöhemmin syntyi vielä toinen terve narttu 175g ,joka oli terhakka kuin mikä. 
Harmitus, etten ehtinyt ajoissa kotiin, oli tipotiessään istuessani ja katsoessani pieniä pentuja ,jotka ovat täydellisiä, pieniä englanninkääpiöterrierejä, ensimmäisiä Fortuna Minor's pentuja. Tästä se kaikki lähtee!

Nasu huijasi minua ,vanhanaikaisella "revin lakanasi että valvot kanssani" kikalla jo viime torstaina. Vuorokausia oli jo 58 ja normaalisti niin tyyni Nasu, kiinnitti huomioni levottomuudellaan. 
Josko nyt jo? 
Samoilla silmillä töihin ja koira pysytteli tiineenä. 
Normaalisti Nasu on synnyttänyt tasan varmana 61 vuorokautena. Tänään on se 61 vuorokautta, eikä pentuja kuulu, eikä näy. 

MAmma tuntuu nauttivan kyllä kaikesta huomiosta, sängyssä makaamisesta, lenkeistä ja huomion keskipisteenä pyörimisestä. Sielä se makaa sängyssä sammakkoasennossa lonkat levällään, tynnyriä muistuttava maha kohti taivasta maaten. Voisin Melkein vannoa, sen nauravan hölmölle omistajalle kun höynäytti oikein kunnolla. 

Jännäksi käy, sillä olenhan toki taas ensi viikolla töissä ja jääkin miehen kohtolle hoitaa synnytys, jos menee arkityön toimistoaikojen piikkiin synnytys. Toisaalta, mies on ollut ennenkin pentujen syntymässä mukana ja hoiti uskomattoman hyvin astutuksetkin, sillä taas kerran - minä olin töissä juuri silloin kun oli paras tärppiajankohta. Kuka nyt illalla haluaisikaan mitään astumisia kun keskellä päivää voi myös aivan loistavasti hoitaa ne hommat.